Tämä on kyllä yksi Suomen parhaista viisubiiseistä ikuna. Honotus ja loilotuskaan eivät tällä kertaa ole ärsyttäviä maneereja, vaan päinvastoin auttavat nostamaan sävelmän klassikkokastiin. Lisäarvoa tuo myös juomapeliystävällinen esitys – hyvien sääntöjen kanssa tätä kuunnellessa/katsellessa viisutunnelma nousee hyvinkin äkkiä.
Oli siis vuosi 1994, ja Kätkän sisarukset pääsivät Guinnessin ennätystenkirjaan yhdeksässä eri etutukkia käsittelevässä kategoriassa. Lisäksi he voittivat Suomen euroviisukarsinnat ja ansaitsivat edustusmatkan finaaliin.
Vihdoin myös Suomessa oltiin ymmärretty, mikä oikeasti viisulavalla on tärkeää – tietenkin näyttävyys! Jee tanssijapojille ja pastelli-neon-väriyhdistelmille! Tarkasti ajoitettu taputus mimmien keskenään synkronoidulle koreografialle (joka on vieläkin hieman pelottavaa katseltavaa, mutta ehkä juuri siksi niin sykähdyttävää)! Ja ennen kaikkea: pitkäkäsitervehdys ja hatunnosto pitsiunelma-esiintymisasuille!
Suomihan nousi juuri ennen finaalia yhdeksi voittajasuosikeista, mutta joutui lopulta tyytymään 20. sijaan. Artistit itse eivät olleet moksiskaan, mutta oi, kuinka kannustajat kotimaassa olivatkaan pettyneitä! Syy löytyi onneksi nopeasti – nuo kamalat hepeneet, ”mauttomat bordellimekot” olivat torpedoineet CatCatin – sekä koko Suomen kansan – mahdollisuudet glooriaan. Niin traagista, taas.